Luomuelo kuvina

Tammikuu oli leuto. Vuosi alkoi muutamalla lämpöasteella, minkä jälkeen sää jatkui pikkupakkasilla 10.1. asti. Sen jälkeen seurasi kymmenen päivän jakso muutaman asteen plussakelejä. Loppukuu vaihteli pienen pakkasen ja plussan välillä. Kuvassa aamun liekehtivä taivas 7. tammikuuta.

Vettä tuli taivaalta tammikuun aikana lumena, räntänä ja vetenä, joten lumipeite pysyi suunnilleen samana koko kuukauden. Kuun lopussa lumen syvyys oli 17 senttiä. Kaikki tämän vuosikatsauksen säätilastot ovat Ilmatieteen laitoksen Lohjan Porlassa sijaitsevan mittausaseman lukemia. Täysikuu oli loppiaisena 6. tammikuuta.

Helsinki–Somero-tietä ei tänä vuonna jouduttu tulvimisen vuoksi sulkemaan, mutta lähellä se oli nytkin Pusulanjärven lintutornin tuntumassa, kun talvitulva nousi tähän korkeuteen 18. tammikuuta.

Myös helmikuu oli varsin leuto. Lämpötiloissa oli kuitenkin suurta vaihtelua. Alin lukema – 12,9 astetta mitattiin 22.2. ja ylin lukema 5,8 astetta 13.2. iltapäivällä. Korkein lumen syvyys oli 31 senttiä. Myös maaliskuun lämpötiloissa oli suurta heittelyä. Vuoden kolmas täysikuu oli 7. maaliskuuta.

Helmikuun tavoin myös maaliskuu oli aurinkoinen. Kevättalven hiihtokelit olivat mitä mainioimmat, ja kun uutta luntakin satoi, vielä kuun lopussa lumen syvyys oli 30 senttiä. Pusulan lintutornin vaiheilla oli jo paljon vesilintuja oli liikkeellä, kun niitä kävin seuraamassa 28. maaliskuuta.

Huhtikuun alku oli viileä ja talvi piti vielä otteessaan. Vielä 6.4. lumen syvyys oli 22 senttiä. Tämän jälkeen päivien ylimmät lämpötilat alkoivat pikkuhiljaa nousta ja 12.4. yllettiin jo 15,6 asteeseen. Kimalaisenkin kelpasi sinä päivänä tulla hamuilemaan kevään ensimmäisiä leskenlehtiä.

Huhtikuun jälkipuolisko oli jo varsin lämmin ja myös aurinkoinen etenkin 25.4. asti, jolloin ylin lukema oli 18,0 astetta. Kuun viimeiset päivät olivat selvästi viileämpiä. Viimeiset yöpakkaset olivat 17.4., joten kasvimaan toukotöille kuun jälkipuolisko oli mitä otollisinta aikaa. Myös villisalaatti vuohenputki kasvoi vauhdilla. Kuva on otettu 24. huhtikuuta.

Toukokuun ensimmäinen viikko oli kolea, mutta toinen viikko selvästi lämpimämpi. 15.5. lämpöä oli jo 22,5 astetta, mikä oli kuun korkein lämpötila. Sen jälkeen viileni ja taas lämpeni. Luonnolle – niin villille kuin viljellylle – toukokuu oli kokonaisuutena ihanteellinen. Huhtikuun puolivälissä kylvetty ensimmäinen Early Onward -hernemaa kuvattuna 25. toukokuuta.

Tällaiset isohkot kivet ovat osoittautuneet lehtikaalien taimille hyväksi suojaksi istutuksen jälkeen, kun taimet vielä ovat hentoja. Kivet kannattelevat lehtikaalimaan päällä olevaa harsoa, ja kerätessään päivällä lämpöä auringosta ne yöllä luovuttavat sitä harson alla. Tänä keväänä kylvin lehtikaaleista ensimmäisenä Red Russianin, jonka taimet olivat 25.5. jo näin pitkällä viereisiin Half Tall -taimiin verrattuna.

Raekuuro yllätti kasvimaan 26. toukokuuta. Lehtikaalimaa oli aivan eri näköinen kuin edellisessä kuvassa, joka on otettu päivää aikaisemmin. Hyvin lehtikaalit seuraavina päivinä toipuivat. Vaikka vesi tuli rakeiden muodossa, se teki viljelyksille hyvää, sillä yli kolmeen viikkoon ei ollut satanut pisaraakaan. Porlan mittausaseman mukaan 26.5. satoi kymmenen milliä.

Kesäkuu alkoi kalseana ja jatkui noin 15–20 asteen päivälämpötiloilla, kunnes 12.6. kivuttiin yli kahdenkymmenen asteen. Siitä edettiin vuoden ensimmäisiin hellepäiviin 15.–21.6., jolloin ylin lukema oli 21.6. mitattu 28,5 astetta. Juhannus vietettiin hiukan yli parissakymmenessä asteessa, minkä jälkeen taas lämpeni niin, että 30.6. yllettiin 27,0 asteeseen. Kesäkuun sademäärä oli yhteensä vain kymmenkunta milliä. Kastelun ansiosta esimerkiksi mangoldimaa silti kukoisti. Kuva on otettu 26. kesäkuuta.

Heinäkuussa ei ollut yhtään hellepäivää. Lähimmäksi päästiin 16.7., jolloin ylin lukema oli 24,9 astetta. Heinäkuun viileydestä kertoo se, että neljänätoista päivänä ylin lämpötila jäi alle kahdenkymmenen asteen. Sadetta saatiin vähän: 1.7. satoi viitisentoista milliä ja 29.7. vajaat kymmenen milliä. Parsakaalien satokausi alkoi heinäkuun jälkipuolella. Kuva on otettu 24. heinäkuuta.

Viileä heinäkuu viivästytti esimerkiksi vadelmien, viinimarjojen ja mustikoiden kypsymistä mutta pidensi mansikkasesonkia. Avomaankurkkuja riitti yllin kyllin kesäkuun lopusta syyskuun loppuun. Kurkun luomutaimet ostin toukokuussa pääosin Rinteen tilalta Salon Kruusilasta samalla, kun hain tilan suussa sulavia luomukirsikkatomaatteja.

Myös elokuu alkoi viileänä, kunnes 7.8. oli kuun ainoa hellepäivä, iltapäivällä 28,2 astetta. Jaksolla 18.–31.8. ei päästy enää kertaakaan edes yli kahdenkymmenen asteen. Kuun lopussa vettä saatiin hurjasti. Eniten satoi 28.8., jolloin vuorokauden sademäärä oli lähes viisikymmentä milliä. Tämän kesän yksi superonnistuja oli herne. Suurin ala oli lajikkeilla Early Onward ja Alderman, kuvassa jälkimmäisen palkoja.

Myös elokuu alkoi viileänä, kunnes 7.8. oli kuun ainoa hellepäivä, iltapäivällä 28,2 astetta. Jaksolla 18.–31.8. ei päästy enää kertaakaan edes yli kahdenkymmenen asteen. Kuun lopussa vettä saatiin hurjasti. Eniten satoi 28.8., jolloin vuorokauden sademäärä oli lähes viisikymmentä milliä. Tämän kesän yksi superonnistuja oli herne. Suurin ala oli lajikkeilla Early Onward ja Alderman, kuvassa jälkimmäisen palkoja.

Syyskuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja aurinkoisempi. Tyypillinen päivälämpötila oli 15–20 astetta. Vielä perjantaina 22.9. päästiin yli kahdenkymmenen asteen. Yhtenäkään syyskuun yönä ei ollut hallaa. Sienikesä näytti vielä heinäkuussa kehnolta, mutta elokuun sateet kasvattivat lopulta hurjasti esimerkiksi kantarelleja ja mustia torvisieniä. Kuva jälkimmäisistä on otettu 9. syyskuuta.

Herneiden kylvössä olen viime vuosina käyttänyt pääosin edellisen kesän sadosta kuivattamiani siemeniä. Omien siementen itävyys tuntuu varmemmalta kuin kaupan. Alderman-lajikkeen kohdalla omavaraisuus siemenissä tuo myös huomattavat säästöt, sillä kaupasta näitä siemeniä onnistuu yleensä löytämään vain useita euroja maksavissa pikkupusseissa. 7.9. otetun kuvan etualalla tuoretta syötävää ja taustalla niitä tuleentuneita palkoja, joista siemeniä keräsin.

Aldermanin satokausi on pidempi kuin millään muulla silpoydinherneellä. Keskipituus on 1,5–2 metriä ja pisimmät kasvoivat tänä vuonna lähes kolmemetrisiksi. Tukena olen käyttänyt tontilta raivattua vesakkoa kuten pihlajia.

Lokakuun alkupuolella oli monta runsaan sateen päivää. Kuun jälkipuolisko oli aurinkoinen ja öiltään kylmä. Syksyn ensimmäinen pakkasyö oli 19. lokakuuta, ja siitä yöt edelleen kylmenivät. Kuun viimeinen päivä oli lämmin kymmenen asteen päivä ja parin viikon kuivan jakson jälkeen vettä satoi kerralla toistakymmentä milliä. Zilga-lajikkeen viinirypäleet olivat lokakuussa maukkaimmillaan. Kuva on otettu 8. lokakuuta.

Yksi tämän viljelykauden ”innovaatio” oli se, että suojasin osan viinirypäleistä tällaisilla kasvuharson paloilla. Harso suojasi rypäleet ampiaisten ja lintujen hyökkäyksiltä ja myös yöpakkasilta. Lisäksi rypäleet tuntuivat kypsyvän pussien sisällä erityisen makeiksi. En kuitenkaan pussittanut kaikkia rypäleitä, jotta myös rastaat ja ampiaiset saivat osansa. Ainakin rastaat olisivat muuten saattaneet nokkia harson puhki.

Marraskuun sää oli kahtiajakoinen: ensimmäinen puolisko oli syksyä ja jälkimmäinen talvea. Illalla 17.11. pakkasta oli jo – 6,7 astetta. Ensimmäiset lumet satoivat 22.-24.11. ja niiden jäljiltä lunta oli jo viitisen senttiä. 26.11. aamulla pakkasta oli jo – 13,3 astetta. Myös joulukuun alkupuolella pakkaset jatkuivat. 5.12. mittari laski – 16,3 asteeseen. Kuva on otettu itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta.

Lämpötila nousi joulukuussa plussalle ensimmäisen kerran vasta 16.12., mitä seurasi viikon leuto jakso lämpötilan vaihdellessa nollan molemmin puolin. Lunta satoi alkukuusta sen verran, että 14.12. lumen syvyys oli 23 senttiä. Jouluaattona lunta oli jo 32 senttiä. Kun lisäksi mittari pysyi aaton, joulupäivän ja tapaninpäivän pakkasella, saatiin nauttia kunnon lumijoulusta toisena vuonna peräkkäin. Aattoaamuna liikkeellä olivat tuoreista jäljistä päätellen niin oravat, jänikset kuin peuratkin.

Marraskuun puolivälissä alkaneiden pakkasten ansiosta puulämmityksessä kertynyttä tuhkaa riitti puutarhan lannoitteeksi. Tämä viinimarjapensas on kuvattu 28. joulukuuta.

Koska vuoden 2020 syksy ja vielä joulukuukin oli melko lämmin, kasvupaikalleen pystyyn jääneistä syysvehnän tähkistä löytyi vielä vuoden 2021 alussakin uusia versoja.

Vuoden ensimmäisenä päivänä oli pari plus-astetta, sen jälkeen pientä pakkasta. Sen jälkeen 3.1. satoi muutaman sentin lumipeite. Kuun puolivälissä 12.-13.1. satoi lunta yhteensä jo kymmeniä senttejä ja 14.-17.1. oli kireämmän pakkasen jakso, jolloin mittari laski alimmillaan alle - 20:n. Loppukuu oli vaihtelevaa talvisäätä ja välillä käytiin plussallakin. Kuva on otettu 16. tammikuuta.

Helmikuu oli kunnon talvikuukausi viimeiselle viikolle asti lämpötilan pysyessä reilusti pakkasella ja lumen syvyyden pysyessä noin 40 sentissä. Kuun lopussa lämpö nousi plussalle, ja 28.2. mittari näytti Ilmatieteenlaitoksen Porlan asemalla enimmillään jo + 6,6 C. Myös muut tämän vuosikatsauksen tarkat lämpötilatiedot ja lumen syvyydet ovat Porlan mittausasemalta. Sisällä ikkunalaudoilla ruukkuihin istutetut lantut antoivat rapean maukkaita naatteja leivät päälle salaatiksi.

Peuroja täällä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajamailla nykyään riittää ja puutarhassa monen kasvin viljely on mahdotonta ilman korkeita parin metrin aitoja. Myös susikanta on vahvistunut, ja vuoden 2021 lopussa myönnettiin kolmen suden kannanhoidolliset kaatoluvat Someron, Nummi-Pusulan ja Tammelan alueella, joka on Somerniemen lauman reviiriä.

Maaliskuu alkoi keväisen lämpimänä, mutta ajalla 4.3.–23.3. talvi oli vielä voimissaan. Lunta oli edelleen kymmeniä senttejä ja hiihtokelit mainiot. 23.3. lämpö nousi + 8,8 asteeseen ja samoja lukemia hätyyteltiin monena muunakin loppukuun päivänä. Ikkunalaudalla satoa salaatiksi antoivat nyt Aunus-härkäpavun versot.

Huhtikuu oli jo täyttä kevättä ja lumet sulivat nopeasti heti kuun alussa. Ensimmäiset salaattikylvöt ulkona tehtiin aprillipäivänä. Samana päivänä puhkesivat kukkaan ensimmäiset leskenlehdet.

Huhtikuun lämpimin päivä oli 17.4., jolloin mittari näytti korkeimmillaan 16,2 astetta. Viikkoa myöhemmin 24.4. oli niin kylmä, että kasvimaalla jo tehdyt kylvötkin olivat harson lisäksi saaneet parin sentin lumipeitteen päälleen. Jälleen kerran saattoi todeta, että kevät keikkuen tulevi. Pajukkomaamehiläinen on yksi varma kevään merkki huhtikuussa. Aurinkoisella ja kuivalla paikalla olevalle polulle ja sen ympärille ilmestyy kymmenittäin pieniä reikiä ja aina auringon paistaessa maamehiläiset tulevat esiin.

Huhtikuun päätyttyä kylmään jaksoon myös toukokuu alkoi viileänä ja vapusta lähtien oltiin useana päivänä vain muutama aste plussalla. Härkäpavun kylvöihin päästiin siksi tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään eli vasta toukokuun toisella viikolla. Nämä Aunus-härkäpavun siemenet kylvettiin 9. toukokuuta.

Ensimmäiset esikasvatetut silpoydinherneet (Early Onward) istutettiin ulos 11.5.2021. Satoa ne alkoivat antaa kesäkuun puolivälissä.

Toukokuun puolivälin lähestyessä oli muutaman päivän hyvin lämmin jakso. Koko toukokuun lämpimin päivä oli 13.5., jolloin korkein lukema oli jo hellerajan ylittänyt 25,6.. Kuun jälkipuolisko oli ajankohdalle tyypillistä päivälämpötilan pyöriessä + 15:n molemmin puolin. Muutama sadepäiväkin oli ja 26.–27.5. satoi yhteensä kolmisenkymmentä milliä.
Nämä kissankäpälät kukkivat nyt ensimmäistä kertaa, kun ne oli pari vuotta sitten siirretty mäntyjen varjosta aurinkoiseen paikkaan.

Kesäkuu oli 12.6. asti sateeton ja lämmin, vaikka aivan hellelukemiin ei vielä yllettykään. Sen jälkeen oli muutama päivä viileämpää ja hiukan pisaroikin. Loppukuu olikin sitten jo helteisen kuuma. Helleraja ylittyi 18.–22.6. ja senkin jälkeen oltiin melkein joka päivä helteen rajoilla. Ukkoskuuroissa saatiin sadetta mukavasti parina päivänä, toinen niistä oli juhannuslauantaina 25.6. Nämä villiruusut on kuvattu 13. kesäkuuta.

Mansikkakausi alkoi viikkoa ennen juhannusta. Kuva otettu 18. kesäkuuta.

Yhdellä kesän pidemmällä reissulla vastaan tuli hurjia näkymiä Taivakoskella, jossa Paula-myrsky oli tehnyt tuhoa. Tämä myrsky riehui Pohjois-Pohjanmaalla, Koillismaalla ja Kainuussa kesäkuun 22. päivä.

Heinäkuu oli melkein kokonaan pelkkää hellettä. Hellerajan alle jäätiin vain muutamana päivänä ja usein lämpöä oli iltapäivisin kolmenkymmenen hujakoilla. Sadetta ei saatu kuin muutama hassu milli ennen kuin kuun viimeisinä päivinä kelit viilenivät ja saatiin kunnon ukkoskuuroja. Mustikoita oli keskimääräistä vähemmän.

Yksi kasvimaan ihmeistä oli se, että muutamat tähkät ruismaassa näyttivät ihan rukiin ja syysvehnän risteytykseltä. Yksi parin neliön ruismaa ja parin neliön syysvehnämaa oli edellisenä syksynä kylvetty vierekkäin. Tähkät eivät kuitenkaan muistuttaneet ruisvehnäksi nimettyä lajiketta, jota Suomessakin jonkin verran viljellään. Tämän oman hybridin arvoitus on toistaiseksi tarkemmin selvittämättä.

Yksi viljelykauden onnistujista oli parsakaali. Taimien istutuskuoppiin laitoihin runsaasti tuhkaa möhöjuuren torjumiseksi.

Eri hernelajikkeista on Early Onwardin itämisessä ollut jo usean vuoden ajan ongelmia kaupasta ostetuissa siemenissä riippumatta ostopaikasta. Siksi keräsin nyt omia siemeniä testatakseni, itävätkö ne seuraavana vuonna kaupan siemeniä paremmin. Myös joistakin muista silpoydinlajikkeista keräsin jonkin verran omia siemeniä, vaikka niissä ei samoja itävyysongelmia oilekaan ollut.

Kun heinäkuu oli melkein pelkkää hellettä, ei elokuussa ollut enää yhtään hellepäivää. Kuun puoliväliin asti lämpöä oli päivisin parinkymmenen asteen molemmin puolin ja kuun jälkipuolella jäätiin usein alle 15:n asteen. Sadetta saatiin kuun aíkana jo melkein liikaakin.
Viinimarjojen ja vadelmien höyrymehukeitto ajoittui pääosin elokuun kahteen ensimmäiseen viikkoon. Mustaherukoita ja myös viherherukoita tuli huomattavasti keskimääräistä enemmän. Muiden viljeltyjen marjojen ja luonnonmarjojen sato oli melko normaali paitsi mustikoiden, joiden satoa etenkin alkukesän kuivuus verotti.

Kasvihuoneen minitomaattisato oli elokuussa runsaimmillaan. Taimista osa oli omasta esikasvatuksesta ja osa Rinteen luomutilalta Salon Kruusilasta, josta haettiin kesän aikana useaan kertaan myös isompi määrä ammattiviljelijän luomutomaatteja.

Yksi uusista kurpitsalajikkeista oli myskikurpitsa Butternut Waltham. Biodynaaminen siemen. Hyötykasviyhdistyksen mukaan maku aromaattinen, makea ja herkullinen. Ja niin se toden totta onkin. Myös säilyvyys tuntui olevan hyvä. Toinen uusi lajike oli Talvikurpitsa Sweet Mama. Herkullinen ja hyvin säilyvä sekin. Kaikkien eniten satoa tuli nytkin spagettikurpitsoista. Hyvin tuottivat heinäkuun alusta lähtien myös kesäkurpitsat.

Syyskuu oli lämpötilan puolesta hyvin tyypillinen. Päivälämpötilat olivat kuun alkupuolen 15 asteen tietämissä ja loppupuolen 10 asteen tietämissä. Sadetta saatiin keskimääräistä vähemmän. Yhtään kunnon hallayötä ei syyskuussa vielä ollut. Syyskuun alussa riitti mustaviinimarjoja vielä suoraan puskista syötäväksi. Marjat säilyivät tänä vuonna syömiskelpoisina puskissa harvinaisen pitkään. Ja kun sato oli niin hyvä, mukava oli jättää osa itsensä ja mustarastaiden syötäväksi.

Lokakuun alku ja loppu olivat ajankohtaan nähden varsin lämpimiä. 12.-19.10. oli selvästi viileämpi jakso. Sadetta lokakuussa saatiin keskimääräistä enemmän. Syksyn ensimmäinen ankaramman hallan yö oli 19.10. Sitä ennen piti kerätä loputkin juurekset kuten palsternakat talvisäilöön. Porkkanoita jäi jonkin verran myös maahan loppusyksyn hetiruoaksi.

Marraskuu oli sään puolesta melko tavanomainen 26.11. asti. Silloin syksy tuntui vaihtuvan kertaheitolla aikaiseksi talveksi. Jonkinlainen ensilumikin jo saatiin. Maa alkoi myös mennä routaan, kun päivälämpötilatkin olivat kuun viimeisinä päivänä viiden ja kymmenen pakkasasteen välillä. Marraskuun täysikuu kuvattuna 18.11. illalla.

Marraskuussa alkanut talvi jatkui kuun puoliväliin asti ja kylmimpinä päivinä 5.– 8.12. mittari laski ajoittain jo alle – 20 asteen. Lumipeite ei juurikaan vahvistunut ja lämpimämpi plussan puolella ollut jakso 11.–19.12. sulatti pois ne vähätkin lumet. Mutta sopivasti joulun lähestyessä pakastui taas uudelleen. Ensin maiseman kaunisti kuura ja sopivasti jouluaatoksi saatiin viiden sentin lumipeite. 20.–28.12. lämpötila sahasi enimmäkseen kymmenen ja kahdenkymmenen pakkasasteen. Vuoden lopussa hiukan taas lämpeni ja muutama sentti lisää luntakin saatiin.
Pajunkissoja oli vuoden lopussa jo runsaasti.

Lehtikaalit joutuivat tänä vuonna kasvimaalla loppuvuodesta harvinaisen koville pakkasten kourissa. Syömiskelpoisena säilyi kasvupaikallaan vuoden loppuun asti vain lajike Red Russian ja sekin vain latvalehdiltään.

Pusulan lintutorni sai syksyn aikana uudet portaat sekä uuden ja entistä isomman lavan. Vesilintujen kevätmuutto on taas pian edessä.

Vuoden alussa lunta oli jo kymmenisen senttiä. 8.-9.1. lunta tuli reilusti lisää ja hiihtokelit olivat mainiot. Täydenkuun aikaan 18.1. pääsi illalla hiihtämään kuun valossa. 30.1. lumen syvyys oli Lohjan Porlan mittausasemalla jo 53 senttiä. Pakkanen laski tammikuussa kaksi kertaa alle 20 asteen. Talven kylmin päivä oli 22.1., jolloin mittari näytti –27.

Helmikuussa lämpötila oli nollan molemmin puolin. Lunta satoi paljon lisää, mutta suojasäillä hanki painui, joten lumen keskimääräinen syvyys jäi lopputalveksi jo alle puolen metrin. Pelloilla tuiskasi ja hiihtolenkit piti suunnata metsään, jossa peurat heti ladun avaamisen jälkeen alkoivat käyttää latuja hyväkseen. Maaliskuussa oli jo hyviä hankikantoja. Hyvät hiihtokelit jatkuivat maaliskuun loppuun. 28.-29.3. oli jo pari päivää yli kymmenen astetta. Ikkunalaudalla ruukussa lantut pukkasivat naatteja salaatiksi koko talven. Kuva on otettu 3.3.

Ensimmäiset kylvöt avomaalle tein maaliskuun kahtena lämpimänä päivänä 28.–29.3. ja huhtikuussa kylvöt pääsivät täyteen vauhtiin. Esimerkiksi Aunus härkäpavut pääsi kaikki kylvämään jo huhtikuun aikana ja hyvin itivät. Huhtikuu olikin poikkeuksellisen lämmin. Kylmempi jakso oli 8.–15.4. ja silloin jonkin verran satoikin. Loppukuusta lämpöä oli 15-20, parina päivänä yli 20 eli 24.4. ja 27.4. Ensimmäisiä salaatteja sai loppukuusta jo ulkoakin, eniten kuitenkin sisällä kasvatettua salaattia ja herneenversoja. Kuva otettu 19.4.

Toukokuu oli sään puolesta hyvin erikoinen. Vapunpäivänä lämpöä oli + 15, sitten muutama päivän ajan vain muutama aste. Sen jälkeen oli tavanomaista toukokuun säätä kuun puoliväliin. Ajalla 17.5.–22.5. yli 20 astetta, 21.5. yli hellerajan + 25,4, mutta kuun loppu taas melko kylmää 10–15, vähän satelikin. Toukotyöt oli tehtynä lähes kokonaan kuun loppuun mennessä. Villiruokaa riitti luonnossa ja eniten tuli nytkin syötyä vuohenputkea ja vaahterankukkia. Yksi toukokuun erikoisuus oli isojen kuusien väriloisto, kun kuuset kukkivat kauniisti, tämäkin kuusenkukka oli alaoksalla puolentoista metrin korkeudessa. Kuusien runsas kukkiminen tiesi hyvää käpytalvea ja kevättä 2020.

Ostettuamme puukiipijän pöntön siihen ei toivottuja pesijöitä ilmaantunut, mutta palokärki oli siitä riemiussaan. Toukokuussa ja vielä kesäkuussakin se kävi sitä molemmilta sivuilta rummuttamassa aina muutaman sekunnin kerrallaan. Pieni tauko ja uusi rummutus. Saattoi olla puoli tuntia poissa ja sitten taas rummutus jatkui. Reikää se ei pöntön kylkeen yrittänyt tehdä vaan kaikesta päätellen kyse oli soidinäänestä. Mahtoikohan kaveria lopultakaan löytyä?

Härkäpapu Aunus oli 21.5. jo näin pitkällä. Aikainen kylvö oli järkevää, sillä kevät ja alkukesä oli tänäkin vuonna melko kuiva. Härkäpapumaan ympärillä piti olla jo tässä vaiheessa ja sadonkorjuuseen asti vankka aita peurojen esteenä. Peurat olivat tänä kesänä harvinaisen tunkeilevia ja missä ei ollut harso suojaamassa, moni kasvi piti suojata peuroilta aidalla. Yllättäen ne söivät jopa perunanvarsien päitä.

Sienivuosi oli vaihteleva. Korvasieniä tuli vastaan toukokuussa. Ne jätin edelleen hyödyntämättä. Heinäkuussa löytyi jonkin verran kantarellaja ja jokunen herkkutatti. Syksyä kohti kantarellien määrä lisääntyi. Loka-marraskuussa oli suppilovahveroita lähimetsissä niin paljon kuin vain viitsi kerätä.

Syksyllä 2018 olin aloittanut kukkaniityn kunnostuksen kuorimalla humuskerroksen kokonaan pois muutaman neliön alueelta ja täyttämällä sen kohdan ravinneköyhällä hiekalla. Sitä riittää humuskerroksen alla kukkanityn kohdalla, mutta jotta maanpinta ei jää alemmaksi, lapioin sivulta aina samaa köyhää hiekkaa tilalle, jotta maanpinta ei alene. Kukkaniityn uusimisen aloitin niin, että istutin siihen syksyllä 2018 päivänkakkaroiden juurakoita muualta. 9.6. tämä uusittu kohta oli jo kauniissa kukassa.

Kesäkuu oli viileän alun jälkeen lämmin ja melko kuiva. 5.–8.6. oli neljän hellepäivän putki, 6.6. oli lähes +30. Metsäpalovaroitus esti juhannuskokot mutta juhannuspäivänä 22.6. satoi kymmenisen milliä. Tämänkin kesän askareisiin kuuluivat tällaiset auringonkukkakummut. Niihin kerään turvettunutta ja juolavehnän valtaamaa maata kasaksi pehkoina, sen jälkeen lapioin kerroksen multaa, kylvän auringonkukan siemenet ja taas kerros multaa. Auringonkukat kylvän tiheästi. Tavallisia linnuille tarkoitettuja siemeniä. Näin saa juolavehnän sillä kohtaa kuriin ja samalla hyvää viherlannoitusta. Ja muutaman kesän ajan tämä uusi viljelykumpu palvelee myös kohopenkkinä. Eräänlaista permakulttuuria tämäkin.

Ruismaa oli tänä vuonna noin 6–7 neliön suuruinen. Vuonna 2018 olin kylvänyt keväällä ruismaahan kaupasta ostettuja ruiskukkia. Kun syksyllä 2018 kylvin ruismaan edellisen viereen ja peitin kylvöksen sen vuoden ruismaasta lapioidulla hiekalla, tuli mukana ruiskukan siemeniä, jotka sitten itivät keväällä tässä vuoden 2019 ruismaassa. Tällä tavalla saan siis ruismaani vastedes joka kesä kukkimaan. Kuva on otettu 12.6.

Tämä erikseen perustettu ahomansikkamaani alkoi tuottaa yhä enemmän satoa. Laajensin sitä myös niin, että kokoa on jo pari neliötä. Täytyy laajentaa ensi kesänä taas lisää. Olen kuorinut tästä aurinkoisesta paikasta humuskerroksen pois, tuonut tilalle ravinneköyhää hiekkaa ja istuttanut siihen ahomansikan rönsytaimia muualta tontilta. Kuva on otettu 15.6.

Ensimmäiset uudet perunat on syöty ja tilalle on kylvetty silpoydinhernettä. Sitä kylvän viikon välein huhtikuun alusta heinäkuun loppuun, että riittää tuoretta hernettä suoraan kasvupaikalta syötäväksi mahdollisimman pitkään. Lakije on Early onward. Maukasta hetiruokaa! Kuva on otettu 25.6.

Heinäkuun täysikuu on maaginen. Täydenkuun laulajaiset pidettiin sisätiloissa 16.7. Sateen ja ukkosen uhka siirsi tapahtuman Paimentenkirkolta Nummen kylätaloon. Heinäkuun täysikuuhun osui tänäkin vuonna osittainen kuunpimennys. Yhdentoista jälkeen täysikuu alkoi näkyä Lintukiimanvuorella ja pimennyksen edetessä myös loputkin pilvet väistyivät kuun edestä.

Täydenkuun laulajaiset järjestetään Lohjan Nummella vuosittain heinäkuun täydenkuun iltana. Ohjelmassa on kuulauluja ja kupletteja. Konsertin jälkeen osa yleisöstä nousee Lintukiimanvuorelle. Tältä kuu näytti nyt vähän ennen puoltayötä.

Puolenyön jälkeen nähtiin, kuinka kuukin oli varustautunut sateen uhkaan hatulla.

Kuitupellavaa oli kasvimaan koristeena taas tänäkin vuonna samoin kuin öljyhamppua. Jälkimmäistä söin loppukesällä ja syksyllä ahkerasti ja sain vähän varastoonkin ja seuraavan kesän kylvöihin. Kuitupellavan siemenet jätin vielä rauhaan. Jospa hankkisin ensi kesäksi öljypellavan siemeniä. Kuva on otettu 19.7.

Härkäpapu Aunus kypsyi tänä vuonna ennätysaikaisin. Se oli varmaan eniten sen ansiota, että kylvö onnistui hyvin jo huhtikuussa. Kuva on otettu 28.7. kesän kuumimpaan aikaan. Heinäkuun alkupuoli oli melko viileä, jonkin verran sadetta saatiin, eniten satoi 5.7. kun tuli yli 20 milliä. 28.7. mittarin näytti lähes 30 C ja 29.7. jo enimmillään + 33. Viiden hellepäivän putki 24.–28.7. oli kesän pisin helleputki.

4. elokuuta mennessä oli suurin osa härkäpavuista korjattu ja melkein kaikista viinimarjoista jo höyrymehut keitetty. Kuvassa härkäpavun palkoja, joista pavut kerätään sisälle kuivumaan huonelämmössä ennen varastointia.

Horsmaniitty kasvimaan nurkassa on vuosi vuodelta korkeampi. Sitä ei tarvitse millään tavalla hoitaa vaan se kasvaa samalle paikalle aina uudestaan joka kesä. Kimalaiset kiittävät. Kuva on otettu 4.8.

Kun uutta salaattia kylvää aina viikon välein, riittää tätä herkkua avomaalta huhtikuun lopulta pitkälle loppuvuoteen. Kuva on otettu 15.8.

Vesimyyriä oli tänä vuonna tavallista vähemmän, joten kaikkia porkkanoita ei ollut kiire korjata talvisäilöön vielä elokuussa. Ensimmäiset kuitenkin. Kuva on otettu 19.8. Elokuu oli tänä vuonna melko lämmin ja aurinkoinen vaikka ei hellepäiviä meilläpäin ollutkaan. Sadepäiviä oli vähän ja isännillä hyvät puintikelit.

Ilmatieteen laitoksen mukaan vuonna 2019 Suomessa oli yhteensä 38. Vuonna 2018 niitä oli 64. Vuonna 2017 niitä oli vain 19. Vuonna 2016 niitä oli 35. Ennätystä pitää toistaiseksi vuosi 2002, jolloin hellepäiviä oli 65. Tässä tilastossa hellepäiväksi lasketaan sellainen päivä, jonka aikana vähintään yhdellä mittausasemalla on ollut lämpöä vähintään 25,0 astetta.

Yksi kesän erikoisuus oli se, että mustaherukkaa pystyi syömään hetiruokana suoraan puskista heinäkuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Jostain syystä marjat säilyivät maukkaina pitkään. Vain joku muutama yksittäinen mustarastas niistä kävi osansa syömässä ja ne kiittivät kauniilla laululla iltaisin. Kuva on otettu 30.8.

Zilga-viiniköynnös antaa vuosi vuodelta aina vain isomman sadon. Menestyy hyvin avomaalla aurinkoisella paikalla. Talveksi aina lehtikasoja juurakon suojaksi. Sato oli nyt jo useita kymmeniä litroja. Sadonkorjuu syyskuun puolivälissä. Linnut antoivat tänäkin vuonna rypäleiden olla rauhassa, mutta kun sato alkoi olla aivan kypsiä, ampiaiset hyökkäsivät niiden kimppuun, jolloin tuli kiire korjata ne talteen. Yksi maijallinen tehtiin höyrymehua mutta suurin osa syötiin tuoreena. Säilyi viileässä varastossa täysin hyvänä marraskuulle ja maku vain parani.

Kesä tuotti kaksi komeaa jättikurpitsaa. Myös kesäkurpitsalle ja avomaan kurkulle säät olivat suotuisat. Jonkinlainen sato tuli myös spagettikurpitsasta ja myskikurpitsasta mutta ei edelliskesän ennätyssadon veroinen. Jouluun mennessä oli kaikki talvikurpitsat syöty. Kuva on otettu 19.9. Vaikka tämän vuoden sää oli monena kuukautena erikoinen, syyskuu ja lokakuu olivat "harvinaisen normaaleja". Viimeinen yli 20 asteen lämpötila oli 10. syyskuuta.

Viimeisiä omia viinirypäleitä oli mahdollista syödä vielä 23.12. Marraskuu ja joulukuu olivat sateisia ja varsinkin joulukuu poikkeuksellisen lämmin. Jos lämmintä joulukuuta enää voi pitää poikkeuksellisena.

Lehtikaali säilyi hyvänä kasvimaalla vuoden loppuun ja ahkerasti sitä tulikin syötyä sen jälkeen, kun salaatti ei enää pakkasten yli kestänyt. Vuohenputkia riitti myös pieniä määriä vuoden loppuun. Kuva otettu 24.12.

Vuoden viimeisenä päivänäkään ei maa ollut vielä roudassa, joten oli mahdollista jatkaa kukkaniityn kunnostusta kärräämällä humuspitoista hiekkamaata niihin kasvimaan paikkoihin, joissa savisemmalla maalle hiekka tekee mullan rakenteelle hyvää.

Talvitulvat näyttävät tulleen jäädäkseen. Viimeksi sellainen oli vuodenvaihteessa 2017–2018 ja nyt taas. Kuva otettu Pusulanjärven lintutornista 31.12.