Martti

Kaikenlaista on tullut tehtyä

Mummuni kysyi kerran: – Mikä sinusta tulee? Opiskelin silloin Tampereen yliopistossa kirjallisuustiedettä ja suomen kieltä. Vastasin, että äidinkielenopettaja, jos ei muu auta. Sitä ei tullut, mutta jonkinlainen opettaja kuitenkin. Kouluttamisessa HEO:n lauluntekijälinjalla ja Biisiverstaalla on voinut soveltaa myös yliopiston eväitä. Gradu Vastakohtien paradoksaalinen ykseys Richard Wilburin runoudessa on kulkenut mukana.

En raaskinut nuorena mummulle kertoa, että aion päätoimiseksi lauluntekijäksi. Sitäkään pojasta ei tullut, kun päätyö on aina ollut jokin muu. Vapaa-ajastakin on ison osan haukannut puutarha ja metsä. Onneksi lauluntekemisessä pelkkä työtuntien määrä harvoin palkitsee. 

2000-luvun alussa pidin sapattivuoden Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n toiminnanjohtajan työstä. Siitä suurimman osan olin Teneriffan Puerto de la Cruzissa keskittyen lauluntekemiseen. Enimmäkseen syntyi onnettomia tekeleitä. Vasta jakson lopulla syntyi neljä soololevylle päätynyttä kappaletta. 

Kirjoittaminen on aina ollut verissä kotoa ja vanhemmilta perittynä. Fiktiossa lyhyt ilmaisu on lajini. Faktaa teen toimittajana. Villihevosia syntyi, kun olin Karkkilan Tienoossa. Aikakausilehtiä Uusi kansanmusiikki, Luontaisterveys, Ekoelo ja Selvis, nykyiseltä nimeltään Musiikintekijä. Vuosi vierähti 80-luvulla Radio Satahämeessä, nykyisessä Radio Sunissa.

80-luvun alkuvuosina opetin ruotsinsuomalaisia aikuisia Skinnskattebergin kansankorkeakoulussa. Syntyi teksti ja kertosäkeen melodia lauluun Kissat ja koirat ja linnutkin. Sisko Saara Suvanto sävelsi A-osan ja levytti 1987. 

70-luvulla asuin pienessä mökissä isolla omenapuutontilla Tampereen Lukonmäessä. Opiskelun ohessa lenkkeilin ja tein lauluja. Koska juoksin kisoissa paljain jaloin, urheilijakaverit alkoivat kutsua Paljasjalka-Masaksi. Siitä kehitin roolihahmon, joka alkoi lähettää demoja levy-yhtiöille. Saatekirje päättyi aina “Täysikuuterveisin paradoksiikan professori Masa Paljasjalka”. 

Kerran opiskeluaikana polkiessani pyörällä Tampereelta Illon kotiin syntyi laulu He. Siitä tuli siskon Hanna Ekolan ensimmäisen sinkun A-puoli maaliskuussa 1990. Yksi Hannan ensimmäiselle albumille päätyneistä lauluistani oli Hallako sun vei. Sen sävellys ja kertosäkeen sanat olivat syntyneet vuonna 1972 käydessäni Punkalaitumen yhteiskoulua. 

Lapsuuden ympäristö rohkaisi oman tien kulkemiseen. Olin seitsemästä lapsesta toiseksi vanhin ja 13-vuotiaaksi asti ainoa poika. Tuonikäisenä sain oman lehmän. Se oli Ystävä. Sonnivasikka sai nimen Markka. Pari vuotta myöhemmin kasvatin lampaita. Mustan pässikaritsan nimi oli Nopsajalka, josta Saara teki myöhemmin laulun. Se kertoo erilaisuudesta. Meillä ei tehty niin kuin kuuluu. 

Valikoima levytyksiä 

(suluissa esittäjät)

Jää hiljaisuus (Hanna Ekola 1990, Arja Havakka 1994, Inkeri Kauppinen 1999) säv. Heikki Ekola

Kiitos elämän lahjasta (Hanna Ekola 1997)

Kissat ja koirat ja linnutkin (Saara Suvanto 1987)           co-säv. Saara Suvanto

Kuuluu hullu Kuu (Martti Heikkilä 2017)

Kyllä hallakin tulla saa (Hanna Ekola 1990)

Lapsen joulu (Musarit 1998, Hanna Ekola 1998)               säv. Jussi Rasinkangas

Meidän kissa (Laura Lohiniva ja systerit 1997)                   säv. Jussi Rasinkangas

Minä ja siipeni mun (Jenni Jaakkola 2013)                         säv. ja co-san.Toni Nygård ja Jussi Rasinkangas

Mustasta joulusta valkoinen                                                   (Martti Heikkilä 1993, Hanna Ekola 1998)

Nuo tummat pilvet (Saara Suvanto 1992)

Oli onni (Masa Paljasjalka 1979)

Siivet (Martti Heikkilä 1993, Hanna Ekola 1995)

Soikaa, soikaa (Hanna Ekola 1998)                                       san. äitini Eeva Heikkilä

Syysvalssi (Matti ja Teppo 1995)

Villihevosia (Hanna Ekola 1990, ja lisäksi mm. Jenni Salonen 1991, Heli Teittinen 1992, Vesterinen yhtyeineen 2011, Liljan Loisto 2012, Martti Heikkilä 2017, lyhennetty versio tallennettu Jussi Nikkilän esittämänä elokuvaan Hulluna Saraan, ohjaus Samuli Valkama 2012) 

Äiti kirjoittaa romaanin (Martti Heikkilä 2017)